Sammalpuikkoa Neulaniemessä

Sammalpuikkoa Neulaniemessä

Heinäkuun alkupuolella huomasin Neulaniemessä rantasaunan pihakivien sammalilla outoja lumivalkoisia pieniä puikkoja. Tietoverkkoa tutkimalla löytyi että kummajainen on sammalella loisiva sieni, jolle on annettu nimi sammalpuikko (Eocronartium muscicola).

Sieni kuuluu kantasieniin (on kaukaista sukua esimerkiksi ruostesienille). Sammalpuikko kasvaa ensin sammalen (tässä tapauksessa metsäkamppisammalen, Anionia uncinata) varsilla ja lehdillä, mutta itiöemät (noin 1 cm pituiset valkoiset puikot) muodostuvat sitten sammalen itiöpesäkkeiden paikalle!

Sammalen pitkävartinen itiöpesäke (diploidinen vaihe eli sporofyytti) yrittää lähteä kehittymään, mutta sieniloinen osaakin tehdä omat puikkonsa itiöpesäkkeen paikalle. Sammal yrittää lähettää ravinteita oman itiöpesäkkeen kasvuun, mutta toinen veijari osaa ottaa resurssit oman puikkonsa kasvuun. Puikko on yksinkertainen itiöemä, jossa kantaitiöt muodostuvat.

Puikosta sitten kantaitiöt leviävät tartuttamaan uusia sammalia. Kantaitiöistä kasvaa rihmastoa, joka elää sammalen vihreän verson (gametofyytin) pinnalla ja imee siitä tarvitsemansa ravinteet. Eli sienitartunta on piilevänä jo ennen kuin valkoiset puikot tulevat näkyviin.

Vanhemmat luonnonystävät ja biologit eivät sammalpuikosta ole kuulleetkaan. Eli sieni on vasta viime vuosikymmeninä meillekin levinnyt ja opittu tuntemaan.

Tekee mieli arvata, että sateinen keskikesä edisti loissienen kasvua. Puikkoja muodostui niin paljon, että ne oli helppo huomata. Elokuun lopulla valkoiset puikot näyttivät jo kutistuneilta ja kuivilta. Julkaistujen tutkimusten mukaan mitään talvehtimis- tai lepovaiheita ei olekaan. Kantaitiöt leviävät heti samana kesänä tartuttamaan uusia sammalia. Luultavasti sammalpuikon seuraava yleistyminen sattuu taasen lämpimän ja kostean jakson aikana. Eli jäädään odottamaan tulevia kesiä, että saadaan nähdä!

Pohjannokkonen Turhapurolla

Turhapuron lempeästä lehdosta voi etsimällä löytää myös poltinkarvattoman nokkosen. Sitä pidetään tavallisesta nokkosesta poikkeavana alalajina, jota kutsutaan nimellä pohjannokkonen (Urtica dioica alalaji sondenii). Kasvi esiintyy yleisempänä Lapin puronvarsilehdoissa, mutta löytyy sieltä täältä myös Suomen keskiosista. Täysin poltinkarvaton se ei ole, joten vähän pitää varoa ,jos sen näytösmielessä haluaa hyppysiinsä ottaa. Lehdet ovat pyöreä- tai suippotyvisiä ja ainakin kaksi kertaa leveytensä pituisia eli pitkiä ja kapeita.

Sinibakteereja Pienen Neulalahden perukassa

Kesäkuun lopussa eli noin viikko juhannuksen jälkeen oli kesän ensimmäinen sinibakteerien (eli "sinilevien") esiintymä huipussaan. Ainakin Pienen Neulalahden pohjukassa noin 1 millimetrin läpimittaisia hiutaleita keijui vedessä niin paljon, että muutamana päivänä ei oikein tehnyt mieli uimaankaan. Mikroskoopilla katsottuna hiutaleet koostuivat sadoista solujonoista, joissa oli myös sinibakteerin tyypillisiä heterokystiksi kutsuttuja soluja. (Wikipedian kuvasta sellaista solujonoa yksittäisenä voi katsoa.) Oli soluryhmissä myös viherlevää, mutta pääosin sinibakteereja.

Erityiseen hälytykseen ei kuitenkaan ole syytä. Joka kesä niitä esiintyy samoihin aikoihin, kun uimavesi on lämminnyt. Tätä kirjoitettaessa (noin viikkoa myöhemmin) bakteerit ovat samalta paikalta jokseenkin kokonaan hävinneet. En varmuudella tiedä, painuvatko ne pohjaan, loppuuko niiltä joku ravinne, vai viekö tuulenvire ja vedenvirtailu ne ulommas. Kokemuksen perusteella on odotettavissa, että niitä kesän mittaan ehkä pari kertaakin vielä runsaammin esiintyy.

Luulen, että sinibakteerit runsastuvat helpoimmin juuri suojaisissa lahdelmissa, joissa vedenvirtailu tyyninä päivinä on vähäistä. Lahden perukassa vesi on myös hiukan lämpimämpää ja ravinteikkaampaa, kun puiden karike ja puron tuoma liete sitä edistävät.

Turhapuro

Pienen Neulalahden pohjukkaan laskee pieni kaunis puro, jonka rantasaunan lämmittäjät ovat nimenneet Turhapuroksi. Sateettomana aikana puro kuivuu lähes kokonaan. Siitä nimitys Turhapuro. On nimi tietysti myös huomionosoitus Uunolle ja Spedelle.

Puro saa alkunsa Pienestä Neulalammesta. Alussa sen uoma on metsänhoitotöiden yhteydessä perkattua ojaa. Pienen Neulalahden lehdon nimelllä rauhoitetun luonnonsuojelualueen kohdalla se kuitenkin virtaa ja solisee kauniisti kivien väleissä. Metsälehmukset ja muut lehtokasvit rehottavat kauniina sen ympärillä.

Vähän ennen Neulaniementietä puro katoaa maan alle. Paikalla ilmeisesti jääkauden jäljiltä suuria maanalaisea lohkareita, joiden alla vesi virtaa, kunnes taasen tulee näkyviin tien vieressä. Rannassa olevan saunatontin kohdalla puro jälleen solisee kauniisti. Puronsuuhun on vuosituhansien aikana kertynyt vesivirran kuljettamaa lietettä metrien paksuudelta.

Metsälehmus kukkii myöhään. Juhannuksen aikoihin kukat ovat vasta nupulla.
2007

Ovatko Neulaniemen liito-oravat tallella?

Muutamaa viikkoa aikaisemmin kävin tarkastelemassa niitä samoja, noin vuosi sitten ammattilaisen merkitsemiä liituri-puita. Silloin maaliskuussa en havainnut "käyntikortteja" puiden tyvillä. Nyt kuitenkin pääsiäisen tienoilla "asiointikäynnit" olivat alkaneet. Taitaa riippua vuodenajasta ja säästä? Viimevuotisen kartoituksen jälkeen on ollut myrskyä ja mylläkkää (=luonnon myrskyä ja kaavoitteluja), joten nyt olisi hyvä katsoa muissakin kohdissa onko EU:n suojelumääräysten mukainen kanta tallella.

Saukko muuten oli matkannut siitä liiturin asuman komean haapapuun alta, Pienen Neulalahden lehdon luonnonsuojelualueella. Taitavat asianomaiset itse tietää, missä oikeasti pitäisi olla viherkäytävä ja että sen olisi hyvä yhtyä luonnonsuojelualueeseen.

terv. Lauri K.

Saukko Neulaniemessä

Pääsiäispäivän 8.4.2007 aamuna havaittiin Pienen Neulalahden pohjukassa saukon jäljet. Vierailija oli tullut Hukanniemestä päin rantoja tutkiskellen. Turhapuron suussa olevassa sulassa eläin oli touhunnut, toivottavasti tavoittanut edes jotain syötävää, sammakon tai kalan tai jotain pienempää.

Puro oli jo sula ja saukko oli ilmeisesti mennyt purouomaa pitkin Pienelle Neulalammille, jossa jäljet jatkuivat (pienen lumisateen himmentäminä), kun niitä seuraavana aamuna kävin etsiskelemässä. Jäljet näyttivät jatkuvan lammen yläpuolelta laskevalle purolle päin. Enempi jälkienseuraaminen kuitenkin jäi, kun tarkkailija humpsahti polvia myöten rantahetteeseen ja tuli kiire lähteä kuivia vaatteita vaihtamaan...

Lieneekö ennen liikkunut saukkoja Neulaniemessä? Jäljet on helppo tuntea, kun vankka häntä jättää pyyhkäisyjälkiä räpyläisten tassujen lisäksi. Saukko oli ottanut myös mahaliukuja ohuen lumen peittämällä jäällä (vai oliko vetänyt häntää jäätä vasten painettuna poikittain?).

Kommentteja on tullut Juuson sähköpostin kautta. Hyvä niin ja kitos! Muutin kuitenkin niin, että myös blogisivulta voi kommentoida suoraan ilman kirjautumista, mikä saattaa olla helpompaa.

Hyvää kevättä t. Lauri K.